Arvustus nr 19

17/04/2009 23:07
 Kolmannet vuoret

 Jaan Krossin Kolmannet vuoret (1975, suom. 1985 Tauno Lähteenkorva ja Irmeli Pääkkönen) on historiallinen pienoisromaani, joka ajoittuu 1800-luvun lopulle ja kertoo virolaisen taiteilijan Johan Kölerin elämästä, kuitenkin fiktiivisestä näkökulmasta. Tapahtuma-aika on yksi vuorokausi, mutta tarina ulottuu muistelmien kaltaisena kertomuksena taiteilijan nuoruuteen asti. Juoni kiteytyy juuri valmistuneen maalauksen, Kristuksen, ja sitä käsittelevän kirjeen ympärille. Kirje herättää muistoja, ja niinpä teksti hyppii välillä tajunnanvirtana ajasta ja paikasta toiseen, mutta kuten suuresta joesta eroavat uomat, se palaa hetken päästä sulavasti takaisin päävirtaan.

”Vuori” määritellään kirjassa elämän huippukohdaksi. Esille nostetaan nuoruuden vapaus ja kiihko, oman paikkansa etsiminen maailmassa, ristiriitojen selvittely ja lopulta oikeiden päätöksien tekeminen. Syvempää merkitystä romaanin nimelle saa hakea Viron historiasta ja talonpoikien asemasta, jota Köler niin kirjassa kuin oikeassa elämässä halusi parantaa. Samalla hän joutui itse kamppailemaan arvojensa ja menestyneen miehen asemansa synnyttävien ristiriitojen kanssa ja hakemaan omaa paikkaansa sivistyneenä, mutta juuriltaan virolaisena miehenä.

Lukukokemus oli melko raskas, sillä välillä asiayhteydestä poikkeavat monisivuiset muistot saivat unohtamaan, missä varsinainen juoni kulkee. Kolmannet vuoret on myös varsin mitäänsanomaton. Se ei ihastuta, mutta ei myöskään vihastuta. Tarina ei herätä ajatuksia, ei tarjoa uutta näkökulmaa naapurimaan historiaan, kuten monet muut Krossin teokset, eikä edes varsinaisesti kyllästytä. Se vain on, ja siitä voi sanoa pitävänsä, mutta vaikka monet kriitikot kirjaa ovatkin ylistäneet, en itse suosittelisi sitä, en ainakaan ensimmäiseksi luettavaksi Jaan Krossin teokseksi.

Myöskään täysin Viron historian vaiheista tietämättömän ei Kolmansiin vuoriin kannatta tarttua, sillä kirjan koko maailman avartuminen vaatii hyvää peruspohjaa Viron 1800- luvun yhteiskuntarakenteesta. Kirjallisuuden harrastajille voisin ehdottaa kirjaa vaikkapa matkalukemiseksi, sillä ohuen kirjan läpiluku ei kauaa vie. Vaikka tarina ei paljoa tarjoaisikaan, niin ihastuttavan rikas kieliasu on varsin pätevä syy tutustua teokseen.

 

Pipsa Raglitius

Forssan yhteislyseo 07E

ohjaava opettaja Piia Leppä

 

Kolmandad mäed

Jaan Krossi ”Kolmandad mäed” (1975, soome keelde tõlkinud 1985 Tauno Lähteenkorva ja Irmeli Pääkkönen) on ajalooline jutustus, mille tegevus toimub 19. sajandi lõpus ja mis räägib eesti soost kunstniku Johann Köleri elust. Vaatenurk on jutustuses siiski fiktiivne. Tegevus leiab aset ühe ööpäeva jooksul, kuid lugu ise ulatub meenutuste kaudu kunstniku noorusaegadesse. Süžee põimub äsja valminud maali ”Kristus” ja seda käsitleva kirja ümber. Kiri toob meelde mälestusi ja nii hüpleb tekst vahepeal sisemonoloogina ajast ja kohast teise, kuid nagu suurest jõest eralduvad jõesängid, nii voolab see peagi jälle sujuvalt peavooluga kaasa.

Mägi tähendab raamatus elu haripunkti. Arutlusteemadeks on nooruse vabadus ja ind, oma koha leidmine maailmas, vastuoludega hakkamasaamine ja õigete otsuste tegemine. Romaani pealkirja sügavam tähendus peitub Eesti ajaloos ja talupoegade positsioonis, mida Köler nii raamatus kui päriselus tahtis parandada. Samal ajal pidi Köler ise võitlema oma väärtuste ja edu saavutanud mehe positsioonist tekkinud vastuolude pärast ja otsima oma kohta haritud, kuid eesti juurtega mehena. 

Lugemiskogemusena oli raamat üsna raske. Teemaga otseselt mittehaakuvad mitme lehekülje pikkused meenutused panid vahepeal unustama teose põhisündmustiku. ”Kolmandad mäed ” on üsna mittemidagiütlev teos. See ei pane vaimustuma ega ka vihastuma. Lugu ei pane mõtlema, ei paku uusi vaatenurki naabermaa ajaloost, nagu mitmed teised Krossi teosed, kuid ei tekita ka tüdimust. See lihtsalt on, ja see pigem meeldib, kuid kuigi paljud kriitikud on ülistanud seda raamatut, mina ise seda ei soovitaks lugeda, vähemalt mitte esimese teosena, mida Jaani Krossilt lugeda.

Teadmata mitte midagi Eesti ajaloost, ei tasu raamatut samuti lugema hakata, sest teosest arusaamine eeldab häid taustateadmisi 19. sajandi Eesti ühiskonna ülesehitusest. Kirjandushuvilistele soovitaksin seda raamatut näiteks reisilugemiseks, sest õhukese raamatu läbilugemine ei võta kaua aega. Ja kuigi lugu ise ei pakugi palju, on lummavalt rikas keel üsna piisav põhjus raamatuga lähemalt tutvumiseks.

 

Tõlkinud Maarja Keba

© 2008 All rights reserved.

Make a free websiteWebnode