Arvustus nr 13
Kansantaruja ja ahneutta
Andrus Kivirähk: Riihiukko
(Rehepapp, 2000, Otava)
Andrus Kivirähkin romaani Riihiukko (Rehepapp, 2000, Otava) on sopivasti omituisuudella höystetty kuvaus elämästä ”ennen vanhaan” pienessä Viron maalaiskylässä, mutta myös hämärä viittaus tähän päivään. Sointuisasti sekaan on sotkettu itse Piru, useita kratteja ja muita olentoja aina ruttoon asti. Kylän viisas, Riihiukko, tekee kaikkensa, jotta ylenpalttinen ahneus ja ajattelemattomuus saataisiin kitkettyä pois itsepäisistä kyläläisistä, mutta mikään ei tunnu tepsivän. Kovin pintaa viistävään elämään mahtuu mukaan toki syvää rakkauttakin, mitä ei lukukokemuksen alkutaipaleella osaisi odottaa.
Teos on tehty päiväkirjamaiseen muotoon – teksti seuraa päivä päivältä elämää kylässä koko marraskuun ajan. Alussa on hankalaa saada kiinni tarinasta, sillä pääsy selvyyteen erinäisten sanojen ja hahmojen merkityksestä saattaa tuottaa vaikeuksia. Asiat selviävät kuitenkin taidokkaan kirjoituksen mukana tuomana. Kertomuksen varsinainen, mutta silti olematon juoni alkaa paljastua vasta lopputaipaleella. Teksti kuvaa pääasiassa vain yksittäisiä tapahtumia, jotka kuitenkin kiteytyvät hajanaiseksi kokonaisuudeksi – juoneksi.
Teos on ironinen, mutta tiivis kuvaus ihmisen paheista, jotka johdattelevat heikkoa mieltä yhä kauemmas kaidalta tieltä. Se jättää tilaa lukijan omalle ajattelulle, mikä antaa tilaa omien mielipiteiden muodostumiselle, mutta saa myös lukijan kokemaan itsensä tarinan henkilöitä fiksummaksi. Kaiken kaikkiaan Andrus Kivirähkin teos on tuoreella näkemyksellä kuvattu kertomus vanhasta, joka antaa pohdinnan aihetta lukijoilleen.
Kaisa Raiskio
Forssan yhteislyseo 06c (lukion 2. vuosiluokka)
ohjaava opettaja: Piia Leppä
Rahvajutud ja ahnus
Andrus Kivirähk: Riihiukko
(Rehepapp, 2000, Otava)
Andrus Kivirähki romaan ”Rehepapp” (2000, Otava) on parajalt veidrusega vürtsitatud kirjeldus elust ”ennevanasti” tillukeses Eesti külas, kuid ka ebamäärane viitamine tänasesse päeva. Tegevusse on segatud harmooniliselt Vanapagan ise, mitmeid kratte ja teisi olendeid kuni katkuni välja
Küla tark, Rehepapp, teeb kõik selleks, et lõpmatu ahnus ja mõtlematus saaksid välja kistud põikpäistest külaelanikest, aga miski ei näi mõjuvat. Pinnapealsesse ellu mahub ka tõelist armastust, mida lugema hakates ei oskaks oodatagi.
Teos on tehtud päevaraamatu formaadis – tekst jälgib päev päeva kaupa elu külas kogu novembrikuu jooksul. Alguses on keeruline lugu mõista, sest teatud sõnadest ja tegelaste tähendusest arusaamisel võib tekkida raskusi. Selgust toob loole aga autori suurepärane sõnaosavus.
Jutustuse tegelik, kuid ikkagi olematu süžee hakkab paljastuma alles lõpulehekülgedel. Tekst kirjeldab peamiselt vaid üksikuid juhtumeid, mis siiski põimuvad hajusaks tervikuks – süžeeks.
Teos on irooniline, aga tihe kirjeldus inimese pahedest, mis juhivad nõrka vaimu üha kaugemale patuta teelt. See jätab ruumi lugeja oma mõtetele, mis omakorda annab ruumi oma arvamuste kujundamisele, aga paneb ka lugeja tundma ennast loo tegelastest arukamana. Kokkuvõttes on Andrus Kivirähki teos värske nägemusega kirjeldatud jutustus vanast, mis pakub lugejale ainest mõtisklemiseks.
Tõlkis Maarja Keba