Arvustus nr 18

 Ei mikään kiltti tyttö

Aidi Vallikin kirja Ei mikään kiltti tyttö (2002, suom. Varja Arola) kertoo 14-vuotiaan Annin kasvutarinan. Ann on tunnollinen ja kiltti, aivan tavallinen tyttö, joka menestyy hyvin koulussa. Löydettyään äitinsä teinivuosien päiväkirjan asiat alkavat muuttua, Annin numerot laskevat ja hän aloittaa tappelun koulussa. Tämä kaikki johtuu äidin kirjoitusten aiheuttamasta järkytyksestä: punkkarinuoruus sekä viinan ja huumeiden huuruinen elämäntapa ovat liikaa Annille, joka on aina pitänyt äitiään viisaana ja kunnollisena ihmisenä. Hän on menettänyt luottamuksen vanhempiinsa; häneltä on salailtu liikaa asioita.

Ann päättää karata ystävänsä mökille, ja seurakseen hän saa luokkatoverinsa Ritan. Aluksi kaikki sujuu hyvin, vaikka Ann onkin vihainen vanhemmilleen. Ann ja Rita pitävät hauskaa mökillä, rikkovat aikaisempia rajojaan ja viettävät aikaa uusien ystäviensä kanssa. Vähitellen heidän arkensa alkaa muistuttaa yhä enemmän sitä, mitä Annin äiti eli nuoruudessaan. On viinaa, huumeita, tupakkaa sekä seksiä. Elämä on vaiherikasta ja arvaamatonta eikä kurjilta sattumuksiltakaan säästytä.

Tämän kaiken myötä Ann alkaa ymmärtää äitiään; sitä, miltä kaikelta hän on halunnut suojella tytärtään. Annin suuttumus muuttuu häpeäksi, ja haaveet kotiinpaluusta tuntuvat mahdottomilta. Annin uusi ystävä Villem kuitenkin suostuttelee tytön palaamaan, ja selviää, että äiti on koko ajan pitänyt silmällä Annin tekemisiä sopivan välimatkan päästä. He saavat välinsä sovittua ja ovat molemmat varmasti kasvaneet ihmisinä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat nykyaikaiseen Tallinnaan ja Võsun kylään. On loppukevät ja alkukesä. Miljöötä kuvataan hyvin, ja varsinkin erilaiset maisema- ja tunnekuvaukset tekevät kirjaan hienon vaikutelman. Kirjan teema käsittelee äiti - tytär-suhteita sekä tietynlaista ihmisenä kasvamista ja sitä, että jokaisen pitää elää oma elämänsä ja tehdä omat virheensä.

Kirja on Annin iästä huolimatta tarkoitettu hieman vanhemmille lukijoille, nuorille aikuisille. Kirja sisältää niin paljon sellaista pohdintaa ja tietoa, jonka voi ymmärtää vasta kun omaa hieman enemmän elämänkokemusta ja yleissivistystäkin. Itse ainakin lukiessani kirjan ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten en ymmärtänyt sitä, ja pidin sitä jopa tylsänä. Nyt mielipiteeni kirjasta on aivan toinen, kun asioita osaa katsoa eri näkökulmasta. Kirjan kieli on selkeää, vaikkakin jossain vaiheessa äidin päiväkirjamerkintöjen x:t ja &-merkit alkoivat ärsyttää. Niihin kuitenkin tottui nopeasti. Mielestäni kirja oli hyvä. Sen kasvutarina on todentuntuinen ja henkilöhahmot uskottavia ja aidon oloisia. Kirjan tarina ja henkilöiden ajatukset ovat myös psykologiselta kannalta mielenkiintoisia, vaikka juoni onkin hieman ennalta arvattava. Kokonaisuutena kirjaa voisi kuvailla tiiviiksi ja osittain myös perinteiseksi teinitytön kasvutarinaksi, jossa päästään vaikeuksien kautta voittoon ja onnelliseen loppuratkaisuun.

Ina Luukkala

Forssan yhteislyseo 08E

ohjaava opettaja Piia Leppä

„Mis teha, Ann?“

Aidi Valliku raamat ”Mis teha, Ann?” (2002, tõlkinud Varja Arola) jutustab 14-aastase Anni kasvamise loo. Ann on korralik ja mõistlik, täiesti tavaline tüdruk, kellel läheb koolis hästi. Kui Ann leiab oma ema teismeeas kirjutatud päevikud, hakkavad asjad muutuma: Anni hinded lähevad halvemaks ja ta satub koolis probleemidesse. See kõik on tingitud ema päevikute tekitatud šokist: punkarinoorus, viina- ja narkootikumideuimane eluviis on liig Anni jaoks, kes on alati pidanud oma ema targaks ja tubliks inimeseks. Ta on kaotanud usalduse oma vanemate vastu, sest tema eest on salatud liiga palju asju.

Ann otsustab põgeneda oma sõbranna suvilasse, kaaslaseks tuleb klassiõde Rita. Alguses sujub kõik hästi, kuigi Ann on oma vanemate peale vihane. Ann ja Rita lõbutsevad suvilas, astuvad üle senistest piiridest ja veedavad aega uute sõprade seltsis. Vähehaaval hakkab nende argipäev meenutama üha rohkem seda, mida Anni ema nooruses läbi elas. On viina, narkootikume, suitsu ja seksi. Elu on vaheldusrikas ja ettearvamatu ning halbadest juhtumitest ei hoita end eemale.

Nende sündmuste läbi hakkab Ann aru saama emast, sellest, mille eest on ta soovinud oma tütart kaitsta. Anni viha muutub häbiks, unistused koju tagasi minemisest tunduvad võimatuna. Anni uus sõber Villem veenab siiski tüdrukut minema, ja selgub, et ema on kogu aeg jälginud Anni tegemisi eemalt. Nad lepivad ära, olles kindlasti mõlemad inimesena kasvanud.

Raamatu sündmused toimuvad Tallinnas ja Võsul. On kevadsuvi. Miljööd kirjeldatakse hästi, eelkõige erinevad maastiku- ja tundekirjeldused jätavad raamatust suurepärase mulje. Raamatu teema käsiteleb ema ja tütre vahelist suhet ning inimesena kasvamist ja seda, et igaüks peab elama oma elu ise ja tegema ise elus vigu.  

Raamat on Anni vanusest hoolimata mõeldud veidi vanemale lugejale, noorele täiskasvanule. Raamat sisaldab nii palju sellist arutlust ja infot, mida saab mõista alles siis, kui ollakse veidi rohkem elukogenum ja haritum. Kui ma ise mõned aastad tagasi esimest korda seda raamatut lugesin, ei saanud ma sellest aru, see tundus lausa igav. Nüüd on minu arvamus hoopis teine, oskan nüüd näha asju erinevatest vaatenurkadest. Raamatu keel on selge, kuigi vahepeal hakkavad ema päevikute tekstides esinevad x ja & märgid ärritama. Nendega aga harjub kiiresti. Minu arvates on raamat hea. Selle kasvamise lugu on tõepärane ja tegelaskujud usutavad ja tõelised. Lugu ja tegelaste mõtted on ka psühholoogiliselt huvitavad, kuigi süžee on natuke ettearvatav. Tervikuna võib raamatut pidada kompaktseks ja osaliselt ka tavapäraseks teismelise tüdruku kasvamise looks, kus läbi raskuste jõutakse võidu ja õnneliku lõpplahenduseni.

Tõlkinud Maarja Keba