Arvustus nr 3

09/04/2009 23:29
 Rakkautta yli rajojen
 

Andrus Kivirähkin teos Romeo ja Julia (2003, Absurdia) tuo tunnetun rakkaustarinan esille aivan uudella tavalla. Pienoisromaanissa Romeo on saanut paimenen hahmon, kun taas Julia on vieno metsäkaurisneito. Romeon ja Julian suvut ovat kuitenkin vihamiehiä jo vuosien takaa, eikä nuorten rakkaudelle anneta mahdollisuutta. Romeon Rein-setä on kuitenkin sitä mieltä, että nuorelle lemmelle tulee antaa mahdollisuus. Samalla saattaisi pelastua autioitunut virolaiskylä, josta lähes kaikki ovat lähteneet viettämään helppoa elämää kaupunkiin.

Romeon isä päättää kuitenkin lopettaa rakkaustarinan ennen kuin se ehtii edes kunnolla alkaa. Julia joutuu haulien lävistämäksi ja päätyy Romeon perheen keittopataan. Kun Romeo löytää rakastettunsa läskisoosista, päättää hän myös itse heittäytyä liemeen. Nuorilla on surullisen julma kohtalo, mutta samalla he sulautuvat yhdeksi ikuisiksi ajoiksi.

Romeon ja Julian uudelleen kirjoitettu tarina asettaa jyrkkiä vastakohtia, joita lukija saa vastaansa kerta toisensa jälkeen. Asioita pohditaan joko – tai - periaatteella, mikä näkyy esimerkiksi kaupunkilaisten ja maalaisten erottelussa. Vahva vastakohtien asettelu näkyy myös ronskin kielenkäytön yhdistämisessä kaunopuheiseen ja riimittelevään kerrontaan.

Kertomus itsessään herättää vahvoja tunteita. Toivoton rakkaus saa sympatiaa, mutta välillä koetellaan myös lukijan sietokykyä rajoja rikkovissa, karskeissa ja jopa rivoissa ilmauksissa. Tähän tuo oman osansa myös kirjan kuvitus. Kuvituksessa on käytetty paljon anatomisia malleja ja yhdistelmiä, joiden avulla havainnollistetaan ihmisten ja eläinten välisiä yhtäläisyyksiä. Kuvitukseen mahtuu myös paljon arkipäiväisiä esineitä ja asioita, jotka pohjustavat tekstin sisältöä.

Teoksen keskeinen sanoma tulee esille kyseenalaistamisessa. Kivirähkin Romeo ja Julia laittaa pohtimaan, pitäisikö nyky-yhteiskunnan normeihin suhtautua kriittisemmin. Tämä koskee erityisesti uuden ja erilaisen hyväksymistä. Kertomus ei kuitenkaan ota kantaa turhan vakavasti, vaan sen tarkoitus on pääasiassa viihdyttää intertekstuaalisella leikittelyllä sekä osin kieroutuneellakin huumorilla.

Kivirähkin teos on mielenkiintoinen. Sen kokeileva ja rajoja rikkova tyyli huvittaa, mutta herkempi lukija saattaa tuntea voimakasta inhoa tapahtumia kohtaan. Tärkeää onkin, että juoni imaisee lukijan mukaansa, mutta samalla pitää hänet riittävän etäällä tarinan todellisista tapahtumista.

Teosta ei tule ottaa liian vakavasti. Tärkeintä onkin unohtaa todellisuus ja antaa tarinan viedä!

 

Anni Rantanen 07c

Forssan yhteislyseo

Ohjaava opettaja Piia Leppä

 
Piireületav armastus

 Andrus Kivirähki teos ”Romeo ja Julia” (2003, Absurdia) näitab tuntud armastusromaani hoopis uues valguses. Lühiromaanis on saanud Romeost karjane ja Julia on õrn metskitseneiu. Romeo ja Julia perekonnad elavad omavahelises vihavaenus juba aastaid ja noorte armastusele ei anta võimalust. Romeo onu Rein on kõigest hoolimata arvamusel, et noorte õnnele peab andma võimaluse. See aitaks päästa tühjaks jäänud Eesti küla, kust peaaegu kõik on ära läinud linna kergema elu peale.

Romeo isa otsustab aga lõpetada armuloo enne, kui see õigupoolest üldse algabki. Julia langeb jahisaagiks ja jõuab Romeo pere supipatta. Kui Romeo leiab oma kallima pekisousti seest, otsustab ta ka ise hüpata leeme sisse. Noori tabab küll kurb ja julm saatus, kuid see liidab neid igavesti kokku. 

Uuesti kirjutatud lugu Romeost ja Juliast pakub lugejale pidevaid teravaid kontraste. Probleeme lahatakse põhimõttel kas …. või, mida näeb näiteks linna- ja maaelu võrdlemisel. Tugevat kontrasti märkab ka lopsaka keelekasutuse sidumisel ilukõnelise ja riimuva jutustuslaadiga.

Jutustus ise äratab tugevaid tundeid. Võimatu armastus tekitab sümpaatiat, kuid vahepeal pannakse siiski lugeja taluvusvõime proovile piire lõhkuvate, robustsete ja isegi kõlvatute väljenditega. Oma osa annavad sellele ka raamatu illustratsioonid. Illustratsioonidel on kujutatud palju anatoomilisi näiteid ja kombinatsioone, mille abil näitlikustatakse inimeste ja loomade vahelist sarnasust. Illustratsioonidele mahub hulgaliselt ka argiseid esemeid ja asju, mis täiendavad teksti sisu.

Teose keskne sõnum tuleb esile kahtluse alla seadmises. Kivirähki ”Romeo ja Juli” paneb juurdlema teema üle, kas tänapäeva ühiskonna normidesse peaks suhtuma kriitilisemalt. See puudutab eriti uue ja teistsuguse heakskiitu. Raamatus ei muretseta siiski liiga tõsiselt, vaid selle eesmärk on pigem lõbustada lugejat intertekstuaalse mänguga ning kohati väärastunud huumoriga.

Kivirähki teos on huvitav. Selle eksperimenteeriv ja piire lõhkuv stiil pakub lõbu, kuid tundlikum lugeja võib siiski tunda vastikust sündmuste suhtes. Oluline ongi just see, et süžee imeb lugeja endasse, kuid samal ajal hoiab teda piisavalt kaugel loo tegelikest sündmustest.  

Sellesse teosesse ei peaks suhtuma liiga tõsiselt. Tähtis on unustada tegelikkus ja lasta lool end kaasa viia.

Tõlkinud Maarja Keba

 

© 2008 All rights reserved.

Make a free websiteWebnode