Arvustus nr 4

Kipeä kasvu varhaisaikuisuuteen

Aidi Vallikin kirja Ei mikään kiltti tyttö (2001, Otava, suomentanut Varja Arola) kertoo nuoren tytön kasvutarinan. Kirjan päähenkilö, 14-vuotias Ann, tuntee olevansa äidin jatkuvan valvonnan alla. Tytön löytäessä äitinsä vanhan päiväkirjan hän tuntee tulleensa petetyksi. Hänen äitinsä oli viettänyt railakasta elämää nuoruudessaan, mutta kieltää kaiken sellaisen Annilta, kuten esimerkiksi alkoholinkäytön. Ann järkyttyy pahasti saadessaan selville äitinsä menneisyyden. Hän ei tunne enää kotiaan omakseen ja karkaa uuden ystävänsä Ritan kanssa. He asettuvat muutamaksi viikoksi Annin ystävän Reenan mökkiin. He kuluttavat tuona aikana paljon alkoholia ja Ann kokee paljon uutta. Hän toistaa äitinsä virheet, jotta osaisi jatkossa varoa niitä. Tarinan lopuksi Ann ymmärtää äitiään paremmin ja on valmis palaamaan kotiin.

Kirja on suunnattu nuorille aikuisille. Päähenkilö on 14-vuotias, mutta teksti on muuten ehkä liian varttunutta sen ikäisille. Huumeiden käyttö ja yleinen rellestys voisivat antaa huonoja vaikutteita nuorille. Sen takia nuoret aikuiset ovat sopiva kohderyhmä, sillä he ovat henkisesti kehittyneempiä. Kirjassa on kuitenkin nuoren näkökulma kyseessä, vaikka vanhemmatkin saisivat siitä kasvatusvinkkejä. 

Teoksessa vahvaksi teemaksi kohoaa äidin ja tyttären suhde. Kirja haluaa kertoa lukijalleen, että pinnan alla on paljon muutakin. Ruusuinen suhde voi olla vain kulissia, ja sen takana kuplivat suuret tunteet. Kirja ei ole vain pelkkää Annin elämää, vaan siinä sulautetaan äidin kokemukset mukaan. Se kertoo yhden tarinan sijasta kaksi, joissa eivät erot olekaan kovin suuret.

Kirja on ajatuksia herättävä tarina nuoren tytön elämästä. Välillä tapahtumat saavat ahdistavia käänteitä, eikä kirjan lukemista voinut vain jättää kesken. Teos on kaunistelematon, asiat on kerrottu niin kuin ne ovat. Kirjan aiheet, esimerkiksi alkoholi ja ensirakkaus, ovat ajattomia aiheita. Niitä on kuitenkin käsitelty tuoreella tavalla. Asiat on helppo sisäistää, mikä johtuu helppolukuisesta kielestä. Kirja sai pohtimaan, mitä itse tekisi samankaltaisissa tilanteissa. Välillä tapahtumat ylittävät kuitenkin uskottavuuden rajan, mutta kirja pysyy kuitenkin vielä todentuntuisuuden rajoissa. Lukukokemuksena Ei mikään kiltti tyttö oli innostava. Jokaisesta löytyy kaksi puolta, eikä pieneltä kapinahengeltä voinut välttyä kirjaa lukiessa.

Henna Repo
Forssan yhteislyseo
08E
Ohjannut opettaja: Piia Leppä

Valus kasvamine täiskasvanuks

 Aidi Valliku romaan ”Kuidas elad, Ann?” (2001, Otava, soome keelde tõlkinud Varja Arola) räägib ühe noore tüdruku kasvamisest. Raamatu peategelane, 14-aastane Ann, tunneb end olevat pideva ema kontrolli all. Kui tüdruk leiab ema vana päeviku, tunneb ta, et teda on petetud. Tema ema on elanud nooruses rõõmsat elu, kuid on keelanud kõik seesuguse Annilt, nagu näiteks alkoholi joomise. Saades teada ema minevikust, on Ann šokeeritud. Ta ei tunne enam oma kodu omasena ja põgeneb koos uue sõbranna Ritaga. Nad seavad end mõneks nädalaks sisse Anni sõbranna Reena suvilasse. Nad tarbivad seal selle aja jooksul ohtrasti alkoholi ja Ann saab palju uusi kogemusi. Ta teeb läbi oma ema vigu, selleks et neid edaspidi vältida. Raamatu lõpus saab Ann oma emast paremini aru ja on nõus koju tagasi minema.

Raamat on suunatud noorele täiskasvanule. Peategelane on 14-aastane, kuid tekst eeldab siiski veidi küpsemat lugejat. Narkootikumide kasutamine ja üleüldine pummeldamine võivad anda noorele halba eeskuju. Seetõttu noored täiskasvanud ongi õige sihtrühm, sest nemad on vaimselt arenenumad. Raamatus käsitletakse küll noore inimese vaatenurka, kuigi ka lapsevanemad saaksid siit kasvatusõpetust.

Oluliseks teemaks kerkib teoses ema ja tütre suhe. Raamat tahab öelda oma lugejale, et pinna all on peidus palju muudki. Lilleline suhe võib olla vaid tühipaljas kuliss, mille taga pulbitsevad tunded. See raamat ei ole üksnes lugu Anni elust, vaid sellega liidetakse ka tema ema kogemused. Ühe loo asemel jutustatakse kaks lugu, milles erinevused ei ole eriti suured.       

See raamat on mõtlema panev lugu noore tüdruku elust. Sündmused võtavad vahepeal murettekitavaid pöördeid ja lugemist ei saa pooleli jätta. Teos on ilustamata, asjadest räägitakse nii, nagu need on. Raamatu teemad, nagu alkohol ja esimene armastus, on ajatud teemad. Neid on käsitletud siiski uudsel viisil. Asjadest arusaamisele aitab kaasa lihtne keelekasutus. Raamat pani mõtlema, mida teeksin ise sarnases situatsioonis. Vahepeal ületasid sündmused küll usutavuse piiri, kuid raamat tervikuna püsib siiski tõelisuse piirides.

Lugemiselamusena oli ”Mida teha, Ann?” huvitav. Meis kõigis on olemas kaks poolt ja pisike mässuvaim ärkab ka seda raamatut lugedes.  

Tõlkinud Maarja Keba