Arvustus nr 49

Paimenen ja kauriin rakkaustarina

Andrus Kivirähkin pienoisromaani Romeo ja Julia (2003, suom. 2004 Mika Keränen) on postmoderni versio Shakespearen klassisesta rakkaustarinasta, Romeosta ja Juliasta. Kirja kertoo nuoresta paimenpojasta Romeosta, joka rakastuu metsäkauriiseen nimeltä Julia. Romeon ja Julian rakkaus on kiusallinen sekä paimenen että kauriin suvulle.

Aikamme tyyliä nimitetään postmodernismiksi, joka on syntynyt reaktiona edelliselle tyylisuunnalle, modernismille. Postmodernismi on ylevän modernismin vastakulttuuria: siinä toistuvat jäljittely ja toisto. Se sekoittaa alhaista ja ylevää, faktaa ja fiktiota ja eri tyylejä. Postmodernismille ominaista on intertekstuaalisuus eli tekstienvälisyys. Tätä tyylisuuntaa edustaa myös Kivirähkin Romeo ja Julia.

Kirja kuvaa erikoisella tavalla Shakespearen Romeota ja Juliaa. Kivirähkin Romeossa ja Juliassa on sama peruslähtökohta kuin Shakespearen romaanissa, eli nuorten välinen rakkaus, joka ei ole sallittua. Erikoista kirjassa on se, että Romeo rakastuu metsäkauriiseen, Juliaan. Kirjan teemana on rakkaus, joka kaiken kestää. Romeo ja Julia rakastavat toisiaan niin syvästi, että Julian kuoleman jälkeen Romeo riistää hengen itseltään.

Kivirähkin teos on mielenkiintoinen. Omalla tavallaan se hämmentää lukijaa, koska Julia on metsäkauris ja koska teos poikkeaa Shakespearin Romeosta ja Juliasta. Kirjan kuvitus on omalaatuista, eivätkä kaikki kirjan kuvat liity teokseen millään tavalla. Kirja on tiivis, ironinen parodia, joka naurattaa lukijaansa. Pidin teoksesta, koska se on surrealistinen kuvaus nuoresta rakkaudesta joka ylittää rajat. Teos on hauska, hätkähdyttävä, törkyisä, tuore ja hieman kipeä. Kokonaisuudessaan se on loistava.

Suosittelen kirjaa niille, jotka ovat kiinnostuneita omalaatuisista, hauskoista ja nykyaikaisista romaaneista. Romaani on lyhyt, vain noin 60 sivua, mutta silti siinä on suuri rakkaustarina pienessä kirjassa.

Eveliina Rantanen 07D

Forssan yhteislyseo

Ohjannut opettaja Piia Leppä

Karjase ja metskitse armastuslugu

Andrus Kivirähki lühiromaan ”Romeo ja Julia” (2003, soome keelde tõlkinud  Mika Keränen 2004) on postmodernistlik versioon Shakespeare´i klassikalisest armastusloost – Romeost ja Juliast. Raamat räägib noorest karjusepoisist Romeost, kes armub metskitse nimega Julia. Romeo ja Julia armastus on ebameeldiv nii karjuse kui metskitse perekonnale.

Meie kaasaegset stiili kutsutakse postmodernismiks, mis on tekkinud vastureaktsioonina eelmisele stiilivoolule, modernismile. Postmodernism on üleva modernismi alternatiivkultuur: selles korduvad imiteerimine ja reproduktsioon. Segunevad madal ja ülev, faktid ja fiktsioon ning erinevad stiilid. Postmodernismile on iseloomulik intertekstuaalsus ehk tekstide vaheline seos. Seda stiilisuunda esindab ka Kivirähki ”Romeo ja Julia”.

Raamat kirjeldab omapärasel viisil Shakespeare´i „Romeot ja Juliat“. Kivirähki ”Romeos ja Julias” on sama lähtealus nagu Shakespeare´i romaaniski ehk kahe noore vahel süttinud keelatud armastus. Eripärane on raamat seetõttu, et Romeo armub metskitse. Raamatu teemaks on armastus, mis peab vastu kõigele. Romeo ja Julia armastavad teineteist nii tugevasti, et kui Julia sureb, võtab ka Romeo endalt elu.

Kivirähki teos on huvitav. Teatud viisil ajab see lugeja segadusse, sest Julia on metskits ja teos erineb Shakespeare´i ”Romeost ja Juliast”. Raamatu illustratsioonid on omalaadsed, kuigi kõik raamatu pildid ei haaku teose sisuga. Raamat on kompaktne, irooniline paroodia, mis paneb lugeja naerma. Minule see raamat meeldis, sest see on sürrealistlik kujutus noorest piireületavast armastusest. Teos on naljakas, kohutama panev, ropp, toores ja natuke valus. Tervikuna on see suurepärane.

Soovitan raamatut neile, kes on huvitatud omapärastest, naljakatest ja nüüdisaegsetest romaanidest. Romaan on lühike, ainult umbes 60 lehekülge, kuid sellele vaatamata on väikeses raamatus peidus suur armastuslugu.

Tõlkinud Maarja Keba